Ihmissuhteet ja vuorovaikutustaidot

Elämämme aikana emme voi olla kohtaamatta erilaisia vuorovaikutustilanteita. Mutta mitä vuorovaikutustaidot ovat? Niitä ovat mm. kuuntelemisen ja havainnoinnin taidot, keskustelutaidot ja taito antaa tukea toiselle. Opitut vuorovaikutustaidot vaikuttavat suuresti siihen, miten toimimme vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa tai ryhmän jäsenenä. Vuorovaikutustaitoihin liittyy myös hyvin läheisesti sosiaaliset taidot. Sosiaaliset taidot ovat opittuja käyttäytymistapoja, joiden avulla menestymme sosiaalisissa vuorovaikutus- ja yhteistoimintatilanteissa. Tälläisia sosiaalisia taitoja ovat mm. kommunikointi, kuunteleminen, toisiin reagointi, auttaminen ja yhteistyö.

Vuorovaikutustaitojen kehitys

Elämämme ensimmäiset vuorovaikutustilanteet tapahtuvat syntyessämme ja kun meidät nostetaan syntymämme jälkeen äidin syliin. Tästä hetkestä alkaen, koko loppuelämämme ajan, meille alkaa muodostua ja kehittyä sosioemotionaalista kompetenssia. Heti syntymämme jälkeen alamme muokkaamaan omaa suhdettamme omaan äitiimme sekä muihin läheisiin ihmisiin, joilta saamme hoivaa, turvaa ja omien tarpeiden tyydytystä. Pieni lapsi ilmaisee nälkää, väsymystä, yksinäisyyttä ja pahaa oloa itkemällä. Vauvalle ei ole vielä muodostunut muuta tapaa kommunikoida läheistensä kanssa. Vauvan vuorovaikutustaidot kuitenkin kehittyvät huimaa vauhtia.

Pieni lapsi oppii vuorovaikutustaitoja omilta vanhemmiltaan ja sisaruksiltaan sekä muilta häntä hoivaavilta läheisiltään. Isompana vuorovaikutustaitoja harjoitellaan niin hiekkalaatikossa kuin tarhassa toisten lasten ja aikuisten kanssa. Kouluikään mennessä lapsi on oppinut ja omaksunut suuren joukon taitoja, joiden avulla hän astuu uuteen erilaisempaan maailmaan. Tässä vaiheessa lapselle muodostunut kiintymyssuhde astuu entistä suurempaan rooliin. Turvallisen kiintymyssuhteen avulla lapsi pystyy vastaanottamaan ja ymmärtämään muiden ihmisten erilaisia tunteita. Epävarmat ja turvattomat tunnesiteet omiin vanhempiin aiheuttavat lapsessa puolestaan kielteisiä tunteita muita ihmisiä kohtaan. Kiintymyssuhteita käsittelinkin aikaisemmassa blogiaiheessani täällä. Kiintymyssuhteen lisäksi myös lapsen oma temprementti, yksilölliset luonteenpiirteet ja geneettinen perinnöllisyys vaikuttavat persoonallisuuden ja sosioemotionaalisen kompetenssin kehittymiseen.

Sosioemotionaalinen ja sosiaalinenkompetenssi

Sosioemotionaalinen kompetenssi on tunne-elämän perusta, joka jaetaan sosiaaliseen ja emotionaaliseen kompetenssiin. Emotionaalinen kompetenssi tarkoittaa kykyä käsitellä ja tunnistaa omia sekä toisten tunteita sekä myös kykyä tulla toimeen omien sekä toisten tunteiden kanssa. Sosiaalinen kompetenssi puolestaan tarkoittaa käyttäytymisen tapoja, joiden pohjalta toimimme sosiaalisissa vuorovaikutus- ja yhteistyötilanteissa. Sosiaalisia taitoja ovat muun muassa kyky kommunikoida, kuunnella sekä reagointi toisiin ihmisiin.

Sosioemotionaalinen kompetenssi alkaa kehittymään ja rakentumaan heti syntymämme jälkeen ja jatkuu koko loppuelämämme ajan. Sosioemotionaalinen kompetenssi jakautuu viiten alakäsitteeseen joita ovat:

- tunne- ja itsesäätelytaidot

• tunteiden tunnistaminen

• tunteiden hallitseminen ja säätely

- sosiokognitiiviset taidot

• kyky tehdä havointoja toisista

• kyky tehdä oikeita tulkintoja ja päätelmiä tunteista, ajatuksista ja käyttäytymisestä

• oman ja toisten toiminnan seuraamusten ennakointi ja vaikutusten arviointi

• toiminnan korjaaminen saadun palautteen perusteella

• toisten tunteiden lukeminen ja ymmärtäminen

- sosiaaliset taidot

• taidot joiden avulla menestytyään sosiaalisissa vuorovaikutus- ja yhteistyötilanteissa

• kommunikointi, kuuntelu, toisiin reagointi

• aloitteellisuus, jakaminen, auttaminen ja yhteistyökyky

• jämäkkyys eli assertiivisuus

- kiintymyssuhteet ja osallisuus

• yksilön minäkuva, itsetunto, odotukset ja uskomukset

• yhteisöllisyyden ja ryhmään kuulumisen kokemukset

• yksinäisyyden ja kiusaamisen kokemukset

- tavoitteet vuorovaikutuksessa

• vuorovaikutukseen liittyvä motiivi eli tavoite

• käytöstapojen tunnistaminen

Näitä kaikkia taitoja tarvitsemme luodessamme ihmissuhteita sekä ollessamme vuorovaikutuksessa toistemme kanssa.

Sosioemotionaalisen kompetenssin kehittymisen riskejä

Lapsi tarvitsee turvallisia kiintymyssuhteita toisiiin ihmisiin luodakseen itselleen terveen sosioemotionaalisen kompetenssin. Vanhempien kasvatustyyli voi auttaa tai aiheuttaa pitkäkantoisia haittavaikutuksia lapsen sosioemotionaalisen kompetenssin kehittymiselle. Aina syy ei kuitenkaan ole vanhemmissa. Lapsi voi ajautua haitallisten kaverisuheiden vuoksi huonoille teille tai joutua sosiaalisten taitojensa vuoksi koulukiusatuksi.

Tutkitusti lapsen saama ohjaava kasvatus omilta vanhemmilta, jossa lapselle osoitetaan myönteisiä tunteita, kehutaan sekä asetetaan johdonmukaisia sääntöjä ja rajoja, auttavat lapsen tunnetaitojen kehitystä ja turvallisen sosioemotionaalisen kompetenssin rakentumista. Tämä puolestaan suojaa lasta ulkoisilta riskitekijöiltä mutta myös hänessä itsessään olevilta riskitekijöiltä.

Vanhempien liian auktoritäärinen kasvatustyyli luovat lapselle turvattomuutta. Kielteiset tunteet, määräily, komentelu ja ankaruus johtavat usein uhmakkuuteen ja tottelemattomuuteen. Tämän vuoksi kodin ilmapiirillä on erittäin vahva merkitys lapsen tunnetaitojen kehitykseen. Vahingollinen käytös lasta kohtaan, erilaiset ongelmat perheessä ja kouluvaikeudet voivat aiheuttaa lapselle minäkäsityksen, itsearvostuksen ja itsetunnon ongelmia. Nämä voivat taas edesauttaa masennuksen ja ahdituksen syntymistä sekä vetäytymistä sosiaalisista suhteista. Kouluvaikeudet voivat puolestaan aiheuttaa rauhattomuutta, ylivilkkautta tai agressiivista käyttäytymistä. Nämä voivat taas johtaa kaverisuhteiden heikentymiseen tai jopa loppumiseen sekä koulumenestyksen heikentymiseen.

Sosioemotionaalisen kompetenssin kehittymiseen liittyy valtavasti erilaisia riskejä, joita ei aina pystytä ennaltaehkäisemään tai suojautumaan. Vaikka kotona olisikin turvallinen ilmapiiri ja yksilöä arvostava kasvatus, voi kouluelämässä koetut ongelmat kuten koulukiusaaminen tai ulkopuolelle jättäminen aiheuttaa vakaviakin minäkäsityksen, itsearvostuksen ja itsetunnon ongelmia. Itsessään olevia riskitejöitä voi olla esimerkiksi liiallinen perfektionismi, jonka vuoksi lapsi piiskaa itseään ja vaatii itseltään enemmän kuin mihin hän on kykeneväinen.

Tunne- ja vuorovaikutustaidot

Tunnetaidot ovat tärkeä osa toimivaa vuorovaikutusta. Sekä tunne- että vuorovaikutustaidot ovat ihmisten perustaitoja, joita tarvitsemme aina kun olemme tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Tunnetaidot ovat kyky tunnistaa omia sekä toisten ihmisten tunteita. Hyvät tunnetaidot lisäävät myös empatiaa eli kykyä eläytyä toisen ihmisen tunteisiin ja mielialoihin. Tämä näkemys auttaa meitä näkemään asian keskustelukumppanimme näkökulmasta.

Vuorovaikutustaidot

Vuorovaikutustaidot ovat taitoja, joiden avulla pystymme keskutelemaan toisten kanssa. Vuorovaikutustaitojen avulla pystymme muun muassa kysymään, ilmaisemaan ja esittelemään itseämme, työskentelemään ryhmissä sekä kuuntelemaan toisia.

Sosiaalisuus on kuitenkin eriasia kuin vuorovaikutustaidot. Ujolla ja hiljaisella ihmisellä voi olla todella hyvät vuorovaikutus ja sosiaaliset taidot kun taas erittäin ulospäin suuntautuneella ja sosiaalisella voi olla vaikeuksia kuunnella toisia. Kaikilla meillä on omat tapamme olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Näitä taitoja kuitenkin voi harjoitella läpi elämän, aivan kuten tunnetaitojakin.

Vuorovaikutustilanteissa toisten tunteiden ymmärtäminen on tärkeää, mutta silti emme koskaan voi täysin välttyä erilaisilta ristiriidoilta. Nekin kuuluvat elämään, vaikka ne tuntuvatkin epämiellyttäviltä. Joskus omat ajattelemattomat sanat voivat jäädä mieleen tai nolostuttaa jälkeenpäin. Tällöin välit kannattaa aina parhaan mukaan selvittää. Ikävillä asioilla on myös välillä tapana eskaloitua ja niistä voi kehkeytyä suurempikin riita. Tämän vuoksi on erittäin hyvä oppia ottamaan myös vastuu omista teoistaan. Vaikka toinen olisikin ärsyttänyt toista ja tehnyt kaikkensa että saisi toisen tulistumaan, on tunteiden hallinta ja niihin reagoiminen aina omalla vastuulla. Toisella ei ole lupaa käydä käsiksi, lyödä, potkia tai hakata vain sen vuoksi että toinen aukoi päätään muutaman minuutin liian pitkään. Vaikka joskus se voi olla hankalaa kun tunteet sisällä roimahtaa ilmiliekkeihin ja halu puolustaa itseään kasvaa huippuunsa.

On hyvä muistaa, että toisen töykeä käytös ei välttämättä ole suorassa suhteessa sinuun itseesi. Toisen huono käytös voi johtua hänestä itsestään, huonosta päivästä tai hänellä on murheita tai muita huolia, jotka hän purkaa sinuun. Tämä ei ole oikein. Tällöin on hyvä yrittää vain jättää toisen ilkeät sanat huomiotta, hengittää syvään. Jos kuitenkin tunteet leimahtavat, on hyvä antaa itselleen anteeksi, ottaa tästä tapahtumasta oppia ja pyrkiä ensi kerralla toimimaan eritavalla.

Myös omalla toiminnalla ja käytöksellä on suuri vaikutus miten toiset ihmiset ottavat sinut vastaan. Osoittamasi tunteet, ilmeet ja kehonkieli kertovat paljon toisille ihmisille.

Miksi tunnetaitojen merkitys on niin suuri?

Tunnetaidot ovat taitoja, joita opitaan läpi elämän. Pohja tunnetaidoille luodaan jo lapsena omassa kodissa, omien vanhempien tai muiden huoltajien avustuksella. Tunnetaidot kehittyvät askel askeleelta iän karttuessa. Pieni lapsi ei aluksi ymmärrä omia tunteitaan, joten vanhempien vastuulla onkin antaa näille tunteille nimet ja opastaa miten tunteiden kanssa tulisi toimia. Pienen lapsen itkupotkuraivarit syntyvät yleensä huonosta olosta, joiden käsittelyyn lapsi ei löydä muuta keinoa. Lapsi ei yleensä turhaan äkkäile ja raivoa, hän ei luonnostaan halua olla ilkeä, vaan siihen on pohjimmiltaan syynä nälkä, väsymys, pettymys, turhautuminen tai jokin muu ikävä tunne. Näiden tunteiden hallintaan lapsi tarvitsee aina apua. Aikuisen tehtävä on näyttää esimerkkiä, sanoittaa lapsen tuntemuksia ja kertoa miksi hän ehkä tuntee kyseistä tunnetta. Tämä auttaa pikku hiljaa lasta ymmärtämään omaa olotilaa ja tuntemuksia ja miksi tunteet purkautuvat tietyllä tavalla. Lopulta lapsi osaakin jo sanoittaa omat tuntemukset ja kertoa että häntä ärsyttää kun hänelle tulee niin kuuma, koska pikkusiskolla kestää pukeutua niin kauan, ja hän haluaisi jo mennä ulos leikkimään.

Aikuisenkaan ei ole aina helppoa hallita omia tunteitaan ja ylilyöntejä voi tulla, vaikka kuinka yrittää ja haluaa näyttää hyvää esimerkkiä omille lapsille. Tarha-aamuina lapsi voi olla väsynyt ja kiukkuinen, lapsi ei haluaisi millään pukea haalaria päälle. Kengätkin menevät vääriin jalkoihin, sukat on väärän väriset ja ne tuntuvat pahalle. Vanhemmalla pinna kiristyy.Töihin pitäisi keretä ajoissa mutta taas aamu menee kitinän ja kiukuttelun parissa. Aikuisen alkaessa tiuskia lapselle, hän vajoaa lapsen silmissä lapsen tasolle. Lapsi ei saakaan aikuiselta tarvitsemaansa apua ja tukea omille tunteilleen. Lapsi tuntee olonsa hylätyksi ja avuttomaksi. Tämän kaavan toistuessa jatkuvasti, lapsi oppii ettei voi saada tunteilleen vastinetta omalta vanhemmaltaan. Tämä voi näyttäytyä tunteiden tukahduttamisena tai eskaloitua huonona käytöksenä ja riidan hakuisuutena. Pohjimmiltaan toiveena on kuitenkin tulla nähdyksi ja kuulluksi, saada apua omaan pahaan oloonsa.

Nuorella voi pinna kiristyä esimerkiksi koeaamuna. Stressin vuoksi ehkä yönunet jäivät liian lyhyiksi. Tuleva koearvosana ja menneet pettymykset alkavat raastaa mieltä. Tästäkään kokeesta ei tule hyvää arvosanaa. Nuori voi tuntea itsensä tyhmemmäksi ja huonommaksi kuin muut. Nuori voi tiuskia aamulla vanhemmille, lyödä oven perässään kiinni niin, että taulut helisevät seinällä. Puhelimeen ilmestyy viesti vanhemmalta, että koittaa nyt käyttäytyä ja mikä ihme nyt on kun nuori ei osaa käyttäytyä ihmiseksi. Nuorta alkaa ärsyttämään kahta kauheammin. Vastaan tulee samalla luokalla oleva oppilas, jolle nuori huutaa muutaman ikävän kommentin purkaakseen omaa pahaa oloaan.

Nuori on lähdössä kouluun. Jälleen yksi päivä kun saa koulussa pärjätä yksin. Nuorella on tunne, ettei kukaan hänestä oikeastaan välitä. Välitunnitkin hän saa aina viettää yksin. Oikeastaan hän ei edes uskalla mennä kysymään saisiko hän liittyä mukaan, koska pelkää tulla torjutuksi. Silloin hän ainakin joutuisi olemaan yksin aina, kaikki pitävät häntä silloin vajakkina. Vanhemmatkaan eivät ymmärrä, ehkä eivät edes tajuakaan. Nuori pärjää silti koulussa ihan hyvin, arvosanat ovat hyviä vaikka mieli on niin useasti maassa. Mutta toisaalta, miksi kukaan ymmärtäisikään. Nuori pitää itseään pelkkänä nobodyna. Kesken koulumatkan hän tärmää samalla luokalla olevaan oppilaaseen, joka aina haukkuu ja kiusaa häntä. Taas kerran nuori joutuu kuulemaan kuinka tyhmä ja ruma hän on. Nuorella on tunne, ettei hän ole kaivattu eikä tervetullut mihinkään. Nuori haluaisi vaan hävitä maapallolta. Ehkä hänen vain tulee pärjätä yksin. Ehkäpä hänen elämänsä loppuu vaikka tuon seuraavan auton kohdalle kun se ajaa yli. Nuorella on tunne, että jos hänen vanhempansa tietäisivät miten paha olo hänellä oikeasti on, he varmasti pettyisivät häneen ja hekin ihan varmasti hylkäisivät hänet.

Ihmiset, jotka tunnistavat omat tunteensa, ovat tunne-elämältään tasapainoisia ja ymmärtävät toisia ihmisiä paremmin. Tunnetaitojen avulla pystymme ilmaisemaan itseämme, hillitsemään ja säätelemään omia tunteitamme sekä tunnistamaan omia tarpeitamme. Kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta kaikki teot eivät ole. Omien tunteiden pohjalta ei ole oikein vahingoittaa itseä tai muita. Tunnetaitojen avulla pystymme kasvattamaan myös itsearvostusta, kun opimme arvostamaan itsessämme herääviä tunteita ja ottamaan ne vastaan. Heräävillä tunteilla on aina jotain kerrottavaa ja ne ohjaavat toimimaan oikeaan suuntaan.

Kun olemme tasapainossa omien tunteidemme kanssa, meidän on helpompi luoda erilaisia ihmissuhteita sekä kommunikoida toisten kanssa niin vapaa-ajalla, kouluelämässä kuin työelämässäkin. Myös erilaisten tunteiden hahmottaminen toisten kasvoista helpottuu ja pystymme ymmärtämään sanattomiakin viestejä pelkästään katsomalla toisen kasvoja.

Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen, ja keneltäkään ei voi vaatia täydellistä tunteiden hallintaa. Jokainen on kuitenkin loppujen lopuksi aina vastuussa siitä miten omat tunteensa ilmaisee. Vaikka omat tunnetaidot olisivatkin hiottu huippuunsa, se ei tarkoita sitä, että joka ikinen kerta pysyy tyynenä ja rauhallisena. Joskus rauhallisinkin voi menettää hermonsa, varsinkin liiallisen stressin vaikutuksesta tai joutuessaan pitkään esimerkiksi manipuloiduksi ja hyväksikäytetyksi. Hän kuitenkin pystyy suurimmaksi osaksi hallitsemaan ja sietämään omia epämukavia tunteita ja ottaa tarvittaessa aikalisän. Hermojen menettämisen jälkeen hän osaa pyytää anteeksi ja ottaa vastuun omista teoistaan, jos on esimerkiksi tullut hajoittaneeksi jotain tai vaikkapa käydessään kiinni toiseen.

Yhdessä olon hauskuus ja toisinaan myös vaikeus

Olet varmasti kokenut joskus, miten jotkut ihmiset tuntuvat paljon lähestyttävämmiltä ja toiset taas pois luotaan työntäviltä. Tämä on ihan normaalia. Kaikkien ei tarvitse tykätä jokaisesta, mutta jokaisen kanssa tulisi silti tulla toimeen. Koulussa ja työelämässä sekä harrastustoiminnassa kohdataan jatkuvasti ihmisiä, joiden kanssa yhteinen kemia ei vain oikein toimi. Yhteistyö meinaa synnyttää erilaisia takkuja ja yhteiseen määränpäähän matkaaminen tuntuu vaikealta. Myös omat vaatimukset työn tai osaamisen laadusta ja tehokkuudesta voivat löydä kipinöitä yhteistyöhön. Varsinkin jos toisen vaatimukset ovat vastoin omia. Myös erilaiset persoonallisuudenpiirteet voivat tuoda hankaluuksia. Tällöin on erittäin tärkeää pystyä keskutelemaan rakentavasti ja kannustavasti. Mitään hyvää ei saada aikaiseksi, jos toista aletaan moittimaan tai jätetään koko ajan taka-alalle.

Lasten ja nuorten kanssa yhteisten pelien kuten lautapelien tai korttipelien pelaaminen haastaa yhteistyötaitoja. Samalla se opettaa sietämään pettymyksiä jos pelatessa voittoa ei tullutkaan tai toinen sattuu etenemään nopan silmälukujen mukaan nopeammin kuin itse. Pelaaminen opettaa myös muita tärkeitä elämässä tarvittavia taitoja, kuten oman vuoron odottamista. Nykyään myös erilaiset nettipelit vaativat yhteistyöosaamista ja liiallisesta sooloilusta saa kuulla kunniansa. Tietokonepeleissä myös tunteet voivat leimahtaa helposti ja hermot kiristyvät, Kilpailu on kovaa! Moni teistä on varmasti nähnyt somessa erilaisia videoita hermonsa menettäneistä nuorista. Näppikset tuhoutuvat, peliohjaimet lentävät kaaressa suoraan tv-ruutuun, äänihuulet hehkuvat tulipunaisena karjumisesta, tietokoneen näyttö saa osumia tai pöydässä komeilee nyrkin mentävä kolo. Tällöin tunteet kiehuvat yli ja kehon primitiiviset vaistot ottavat ohjat toiminnasta. Tätä tilaa kutsutaan myös tunnekaappaukseksi. Aivot menevät totaaliseen tiltiin, vikatilaan. Looginen ajattelu, kontrolli, ympäristön havaitseminen ja ongelmanratkaisukyky heikkenee.

Ihmiset kuitenkin tarvitsevat ja kaipaavat yhdessä oloa. Olemmehan me sosiaalisia eläimiä. Niin ujot kuin ulospäinsuuntautuneet, introvertit ja extrovertit kaipaavat toisten ihmisten seuraa. Heillä kaikilla sosiaalinen mittari täyttyy eri nopeudella, mutta kaipuu toisten ihmisten seurasta on kaikilla sama. Tyydyttävä vuorovaikutus edellyttää kuulluksi ja nähdyksi tulemista ja sen on oltava molemminpuoleista.

Rakkaudella Marika,

Vajilla Art