Kansainvälinen perheiden päivä (International Day of Families)

"Suomessa perheeksi määritellään virallisesti avio-tai avoliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa olevat henkilöt ja heidän lapsensa, jompikumpi vanhemmista lapsineen sekä avio-tai avoliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa olevat henkilöt, joilla ei ole lapsia.

Perhe tarjoittaa turvaa ja lohtua, iloa tuovia ihmissuhteita, yhteisiä päämääriä ja mielekästä yhteiseloa. Perheen alkuperäinen tarkoitus on ollut turvata jäsenilleen ruoan ja asunnon.

Kansainvälinen perheiden päivä juontaa juurensa vuoteen 1993, jolloin YK:n yleiskokous julisti perheiden teemapäivän. Tarkoituksena on tuoda esille perheiden hyvinvointia ja merkitystä osana toimivan yhteiskunnan rakenteita. "

Lähde: https://www.ykliitto.fi/tapahtumat/yk-paivat/kansainvalinen-perheiden-paiva

Vuonna 2024 teemana on Perheet ja ilmaston muutos. En kuitenkaan tässä tekstissäni ota kantaa ilmastonmuutokseen vaan pysytään aihepiirissä perhe.

Mitä ja mikä perhe on?

Parhaimmillaan perhe rakentuu arvostuksesta, luottamuksesta, välittämisestä, huomaamisesta ja huomioimisesta kaikkia perheenjäseniä kohtaan. Perheen yhteinen dynamiikka on tasapainoinen, ei alistava, syrjivä tai manipuloiva. Toimivan terveellisen perhedynamiikan tunnistaa hyvin siitä, jos perheen lapsi uskaltaa kiukutella, ilman että hänen tarvitsee pelätä omaa vanhempaansa. Perheessä on lupa ilmaista omia tunteitaan, olivatpa ne sitten negatiivisia tai positiivisia. Perheessä, jokainen on omanlaisensa yksilö, jolla on omat heikkoudet ja vahvuudet, unelmat ja tulevaisuuden suunnitelmat. Jokaista perheenjäsentä tuetaan ja ketään ei syrjitä sen vuoksi millaisia vaikkapa kiinnostuksen kohteita tai urasuunnitelmia on.

Tasapainoisessa perheessä tunteiden ja mielipiteiden ilmaisu on sallittua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tunteita voi ja saa ilmaista millä tavalla hyvänsä. Perheen lapset ja aikuiset saavat olla välillä väsyneitä ja ärtyneitä, eikä heitä aleta väheksymään, haukkumaan tai arvostelemaan tämän vuoksi. Aina ei voi tai pysty olemaan reipas, iloinen ja vastaanottavainen. Välillä on päiviä kun ei millään vain tahdo jaksaa. Toisten mielipiteet otetaan vastaan kunnioittavasti, eikä niille naureskella tai halveksita. Omat mielipiteet tulisi myöskin pystyä kertomaan rohkeasti, ilman pelkoa sisarusten tai vanhempien suuttumiseta tai agressiivisuudesta.

Perheen ollessa tasapainoinen, kenenkään perheenjäsenen ei tarvitse uhkailla tai dominoida, saadaakseen haluamansa. Perheessä ei kuulu pelätä toisten raivokohtauksia tai jatkuvasti lepytellä mököttäjää. Toisen huono päivä, ei pilaa kaikkien päivää, koska muut tietävät miten toimia ja antavat tilaa toiselle rauhoittua. Kenelläkään ei ole tarvetta provosoida tai provosoitua toisen olotilan vuoksi. Eikä omaa huonoa oloa pureta toisiin perheenjäseniin, vain sen vuoksi, että itsellään on huono päivä. Perheessä annetaan toisille tilaa olla yksin ja annetaan yksityisyyttä. Vanhemmat kunnioittavat lapsen ja nuoren omaa tilaa, ja lapset kunnioittavat vanhempiensa tilaa ja tarvetta olla myöskin joskus rauhassa.

Perheen kanssa tehdään yhteisiä asioita. Yhdessä esimerkiksi pelataan lautapelejä tai videopelejä, harrastetaan, lomaillaan, retkeillään, kokkaillaan, syödään ja siivotaan. Yhdessä vietetty aika tuntuu jokaisesta perheenjäsenestä luontevalle ja mukavalle. Vaikka yhdessä tekeminen on mielekästä, perheenjäsenille annetaan myös aikaa tehdä omia juttuja omien mielenkiintojen mukaan. Perheessä on kuitenkin säännöt, joita noudatetaan ja niistä pidetään kiinni. Sääntöjä voi olla esimerkiksi peliajat ja kotiintuloajat, mutta niistä voidaan neuvotella tarpeen tullen. Perheen yhtenäistä etua mietitään, kun tehdään koko perhettä koskevia päätöksiä. Vanhemmat eivät tee kaikkia päätöksiä lastensa puolesta, vaan osallistavat lapset päätöksien tekoon, lapsen oman kehitystason mukaisesti.

10 merkkiä toimivasta perhedynamiikasta:

- kunnioitamme toisiamme

- sallimme toistemme tunteet ja mielipiteet

- emme dominoi toisiamme tunneryöpyillä

- mietimme koko perheen etua

- perheellämme on säännöt

- nautimme yhdessä tekemisestä

- kaikilla on omia intohimoja

- kaikilla on oma yksityisyys

- nauramme yhdessä

- emme kiusaa toisiamme

Toimimaton perhedynamiikka

Toisinaan perheen välinen dynamiikka ei vain tahdo toimia. Toimimaton perhedynamiikka myrkyttää koko perhettä. Kodin ilmapiiri on jatkuvasti kireä, ahdistava sekä stressaava. Lapset eivät uskalla avautua, ja joutuvat peittämäään omat tarpeensa ja tunteensa, jotta vanhemmat tai vanhempi pysyisi mahdollisimman rauhallisena ja tyynenä. Toimimaton perhedynamiikka on vaaraksi myös lapsen kehitykselle. Perhedynamiikan ongelmia voivat aiheuttaa esimerkiksi vanhemman alkoholismi tai muiden päihteiden käyttö tai väkivaltainen käytös muita perheenjäseniä vastaan. Toimimatonta dynamiikkaa voi aiheuttaa myös vanhempien väliset kommunikaatio vaikeudet tai keskinäiset tulehtuneet riidat. Vaikkei tarkoituksena ole purkaa oloaan lapsiin, lapset vaistoavat herkästi kodin ilmapiirin ja tuntevat olevansa vastuussa tai aiheuttaneensa vanhempiensa pahan olon. Vanhempi voi myös

Mistä tunnistaa toimimattoman perhedynamiikan:

- et voi luottaa kaikkiin perheenjäseniin

- sinun pitää varoa tai jopa pelätä omaa perheenjäsentä

- perheenjäsen ei kuuntele sinua eikä ota sinua huomioon, olet hänelle kuin ilmaa

- perheenjäsen ilmaisee käytöksellään, ettei halua olla sinun kanssasi missään tekemisissä

- ruokapöydässä ilmapiiri on tukala ja väkinäinen

- perheenjäsen tai -jäset pilkkaa ja väheksyy sinua tai muita

- perheellä ei tunnu olevan mitään yhteistä

- tunteiden ilmaisu ei ole sallittua

- vanhemmille ei saa sanoa vastaan

- ongelmista puhutaan karjumalla, huutamalla ja hajottamalla kodin tavaroita

Perhedynamiikkaan vaikuttaa eniten vanhempien välinen suhde

Hyvinvoivan perhedynamiikan vahvin rakennuspalikka on vanhempien keskinäinen suhde toisiinsa. Silloin kun vanhempien suhde toimii, heidän kahdenkeskeinen kommunikointi toimii ja heillä on lupa olla oma itsensä ja toteuttaa itseään, myös heidän lapsillaan on turvallista olla. Vaikka vanhemmat olisivatkin eronneet, perhedynamiikka voi silti toimia ja olla turvallinen sekä hyvinvoiva. Lapsen osalta on erittäin tärkeää, etteivät vanhemmat taistelisi keskenään lapsensa/lapsiensa asioista. Tällöin lapsi herkästi ottaa syyn vanhempiensa pahasta olosta omalle kontolleen. Tällä taas voi olla kauaskantoiset seuraukset. Tärkeää on myös etteivät eronneet vanhemmat haukkuisi ja mustamaalaisi toista vanhempaa. Lapset kuitenkin arvostavat vanhempiaan yhtä paljon, asuivatpa ne fyysisesti saman katon alla tai ei.

Lapsen asioista tai vanhempien keskinäisistä riidoista ei tulisi kinastella ja räyhätä lasten kuullen. Ja jos riidellään, tulisi aina kyetä selvittämään ja sopimaan riidat, ettei uusia patoutumia pääse kertymään, jotka räjähtävät ukkosen lailla seuraavan riidan puhjetessa. Vanhempien tehtävä on kuitenkin olla vastuussa perheen keskisestä dynamiikasta ja ilmapiiristä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lasten ja aikuisten on käyttäytydyttävä joka hetki moitteettomasti, perheessä ei koskaan saisi olla ongelmia tai negatiiviset tunteet tulisi tukahduttaa. Kaikki tunteet kuuluvat perhe-elämään ja se miten eri tunteita käsitellään on merkitystä. Myöskään vanhemmilla ei ole lupaa käyttytyä miten tahansa suhteessa omiin lapsiinsa. Heidän tulisi turvata oman lapsen henkinen ja fyysinen kehitys. Valitettavasti näin ei aina ole. Lapsen oma vanhempi voi olla myös lapsen pahin vihollinen.

Omia ajatuksia perheestä

Itselleni oli aina selvää, että haluan omia lapsia, haluan olla äiti. Tänä päivänä minulla onkin kaksi ihanaa poikaa, jotka molemmat ovat jo murrosikäisiä ja toinen varttia vaille aikuinen. Ensimmäisen lapsen sain 23 vuotiaana ja toisen viisi vuotta myöhemmin. Minulle oli tärkeää saada lapset mahdollisimman nuorena, jotta jaksaisin touhuta heidän kanssaan enemmän. Mietin myös, että minulle jää aikaa vielä itsellenikin erilailla kun lapset ovat täysi-ikäisiä. Vaikka elämä on tuonut erilaisia haasteita, en ole kertaakaan katunut lasten hankkimista. Olen niin kiitollinen omista rakkaista pojistani. Heistä en luopuisi koskaan! Antaisin myös oman henkeni heidän puolestaan milloin tahansa. Heidän hyvinvoinnin eteen olen valmis siirtämään vaikka vuoria. Samaan aikaan tuli mieleen vanha vitsi jossa Ville kirjoitti rakkauskirjeeseen" Tulen luoksesi vaikka läpi tulen ja jään. Nähdään huomenna jos ei sada!"

Perhe on aina ollut minulle tärkeä ja tulee aina olemaankin. Minulla on aina ollut lämpimät välit omiin isovanhempiin, vanhempiini ja sisaruksiin. Minulle on myös aina ollut tärkeää olla tukena omille lapsille ja olen halunnut heidän tietävän, että voivat aina luottaa minuun. Aivan kuten omat vanhempani olivat minun tukenani koulukiusaamisen suhteen. Olen aina halunnut välittää samaa rakkautta, välittämistä ja aitoa kohtaamista omille lapsilleni, puolisolleni, läheisilleni ja ystävilleni ja nyt kaikille teille, jotka olette siellä toisella puolella lukemassa kirjoituksiani.

Rakkaudella Marika,

Vajilla Art