Mikä on itsetunto?

Itsetunto tarkoittaa tietoisuutta omasta arvosta ja itsekunnioituksesta. Toiselta nimeltään itsetuntoa kutsutaan omanarvontunnoksi tai itsearvostukseksi. Ihminen jolla on hyvä itsetunto, luottaa itseensä, pitää itsestään sekä arvostaa itseään omista heikkouksistaan huolimatta. Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen puolustaa itseään, ei anna toisten loukata itseään vaan puolustaa itseään ja omia oikeuksiaan. Terve itsetunto auttaa myös ihmistä olemaan tyytyväinen omiin suorituksiin ja pystyy nousemaan ylös erilaisten vastoinkäymisten jälkeen. Se auttaa myös kasvattamaan itseluottamusta sekä itsevarmuutta.

Läheisten vaikutus itsetuntoon

Läheisten vaikutus itsetunnon kehittymiselle on todella suuri. Myöhäisemmällä iällä myös perheen ulkopuoliset ihmissuhteet vaikuttavat oman itsetunnon kehittymiseen. Lapselle on kaikkein tärkeintä, että hänellä olisi lähipiirissään kannustavia ihmisiä, jotka auttavat häntä kokemaan ja kokeilemaan erilaisia elämässä vaadittavia taitoja sekä tunteita turvallisessa ilmapiirissä. On erittäin tärkeää oppia niin epäonnistumisia kuin onnistumisiakin. Liiallinen virheiden ja epäonnistumisten lakaisu lapsen ja nuoren edestä aiheuttaa vain suurempaa tuhoa terveen itsetunnon kehittymiselle.

Epäonnistumisien kohdalla erilaisiin virheisiin tarkertuminen ja jatkuva moittiminen tekee silti tuhoa lapsen ja nuoren itsetunnolle sekä motivaatiolle oppia kyseisiä taitoja. Varsinkin jos lapsi tai nuori epäonnistumisen kohdalla menettää hermonsa ja vanhempi läimäyttää joka kerta tukevat rangaistukset, lapsen tai nuoren ahdistus kasvaa ja se saa hänet tuntemaan itsensä huonoksi. Jatkuvilla rangaistuksilla voi olla pitkäkantoiset seuraamukset, sillä ne voivat aiheutta lapselle huonommuuden tunnetta sekä pelkoa suoriutumisesta. Lapset kuten nuoretkin haluavat ensisijaisesti miellyttää omia vanhempiaan. Toki nuoruusaikaan kuuluu oman identiteetin etsiminen ja sen myötä vanhempien auktoriteetin koetteleminen.

Terveen itsetunnon rakentaminen alkaa jo varhain. Suuri vastuu on vanhemmilla lapsen ollessa vielä pieni. Kun lapsi kasvaa ja alkaa saamaan kaverisuhteita kodin ulkopuolisista ihmisistä, näiden ulkoisten ihmissuhteiden vaikutus alkaa kasvamaan entisestään. Vaikka lapsi olisi saanut hyvän ja kannustavan kasvatuksen kotona, voi kaverisuhteissa tapahtunut kiusaaminen ja ulkopuolelle jättäminen aiheuttaa erilaisia seuraamuksia ja laskea lapsen itsetuntoa. Jos tämän päälle lapsi vielä kokee perheen sisällä erilaisia rangaistuksia omilta vanhemmiltaan, liittyen omiin pettymyksien ja tunteiden hallintaan, voi seuraukset olla vakaviakin.

Hyvä itsetunto auttaa lasta ja nuorta tarttumaan erilaisiin haasteisiin, joissa joutuu laittamaan itsensä niin sanotusti likoon, enemmän tai vähemmän. Vanhempien on hyvä auttaa lasta ja nuorta vaikeiden tunteiden yli. Haaste jonka lapsi tai nuori on kohdannut, voi olla sellainen johon hänelle ei ole muodostunut oikeanlaista selviytymismekanismia, ja tämän rakentamiseen hän tarvitsee kipeästi apua omalta vanhemmaltaan tai vanhemmilta. Vanhempien avulla lapsi ja nuori oppii hallitsemaan omia tunteitaan ja pärjäämään myös elämässään nyt sekä myöhemmin. Lapset ja nuoret pystyvät kasvattamaan vahvan itsetunnon kun he tietävät, että heidän vanhempansa ovat heidän tukenaan myös mokien ja virheiden hetkillä. Heillä on varmuus siitä, ettei hänen vanhempansa jätä häntä yksin omien vaikeiden tunteidensa kanssa. Nuoruudessa itsetunnon kehityksessä tapahtuu erilaisia muutoksia. Toisinaan itsetunto voi olla vahva ja toisinaan käydä todella pohjalla. Tämä on normaalia ja kuuluu nuoren kehitykseen ja normaaliin itsetunnon kasvuun.

Itsetunnon kohentaminen kannattaa aina

Jos lapsen tai nuoren itsetunto on huono, se on vakava asia. Tällöin lapsi ja nuori uskoo ettei ole riitävä, hän ei ole oikeanlainen eikä hän kelpaa mihinkään. Jos hän joskus onnistuukin jossain, hän pitää sitä vahinkona tai liian heikkona, hänen olisi pitänyt suoriutua entistä paremmin. Tällainen kielteinen ajattelu vaikuttaa suuresti siihen, millaisia unelmia ja tavoitteita nuori itselleen asettaa sekä miten hän kohtelee itseään. Kasvaessaan isommaksi hän voi olla itselleen aivan liian ankara, moittia itseään pienistä ja mitättömistäkin asioista. Silloin kun hänen pitäisi puolustaa itseään ja omia oikeuksiaan, hän ahdistuu ja uskoo ansainneensa huonon kohtelun.

Hyvään itsetuntoon ja itsearvostukseen kuuluu tieto siitä, ettei voi olla aina parempi kuin muut. Aina on asioita joissa muut voivat olla parempia kuin itse. On asioita joisssa itsellään on myös parannettavaa. Silti kaikkea ei tarvitse osata itse, eikä oikeastaan edes tarvitsekaan.

Miten vahvistaa lapsen ja nuoren itsetuntoa?

Kehumalla!

Lapsi oppii vanhempiensa antamasta esikuvasta kuinka kohdella toisia ihmisiä. Lasta tulisikin kehua välillä vain siitäkin että hän on se joka hän on. Lapsi jota kehutaan, haluaa tehdä hyväksi huomaamiaan asioita useamminkin. Lasta tulisikin kehua niin yrittämisestä ja kokeilemisesta, uteliaisuudesta, halusta oppia, kyvystä keskittyä, neuvottelemisen halusta, sinnikkyydestä, oman tahdon ilmaisemisesta sekä työteliäisyydestä. Kun lapsi ja nuori saa kehuja, se vahvistaa halua yrittää entistä paremmin ja vahtistaa pettymysten sietokykyä.

Kehuissa kuitenkin kannatta välttää lapsen kehumista ennen kuin hän on edes yrittänyt. Lasta ei kannata kehua älykkääksi, kauniiksi, nopeaksi tai maailman huipuksi, parhaaksi, taitavammaksi tai viisaammaksi. Liian usein toistettuna tämä iskostuu lapsen mieleen ja hän uskoo itsensä olevan jo maailman huippu, tällöin hänellä ei riitä motivaatiota yrittää. Myös erilaisten vertailujen ja kateuden lisäämistä kannattaa välttää. Jos kritisoit muiden lasten suoriutumista lapsesi tai nuoren kuullen, hän alkaa pelkäämään omaa suoriutumistaan sekä joutumista arvostelun kohteeksi.

Tärkeää on myös, että lapsi kuulee sinun kehuvan itseäsi. On hyvä sanoa lapsen kuullen vaikka että "osasimpa hyvin tämän asian", "kannatti yrittää", "olipa ihana oppia uusia asioita", "tulipa tästä hyvä" ja "kannatti olla sinnikäs, minä onnistuin".

Oma kokemukseni itsetunnosta

Minulla on ollut todella huono itsetunto. En sano että se on vieläkään ihan kohdallaan ja terve kuten sen pitäisi olla. Suurimmat kolaukset omaan itsetuntooni tapahtui minun ollessani 12 vuotias. Olimme muuttaneet toiselle paikkakunnalle, kouluni vaihtui tämän vuoksi toiseen. Olin aina ollut ujo ja hiljainen. Uusi koulu ja uusiin koulukavereihin tutustuminen oli vaikeaa. Pelkäsin tehdä aloitetta. Tutustuin kuitenkin ensimmäiseksi mukavaan tyttöön, jota koulukiusattiin. Tämän johdosta minua alettiin kiusaamaan. Luokassa naureskeltiin aina kun avasin suuni. Liikuntatunneilla olin aina viimeinen joka valittiin joukkueeseen. Tämä ei tehnyt hyvää itsetunnolleni. Kävellessäni koulun käytävillä, sain aina kuulla jotain epämiellyttävää, miten olin huonompi kuin muut, miten olin rumempi kuin muut, miten vain olin kaikkea sitä vastaan mitä ihmisen piti vain ikinä olla. Pikku hiljaa aloin pelkäämään koulun käytäviä, aloin pelkäämään opettajien kysymyksiä joihin piti vastata koko luokan kuullen, en halunnut enää osallistua mihinkään, mihin koko luokka saati koulu osallistui. Vapaa-ajalla pelkäsin aina törmääväni koulun oppilaisiin. Itseuntoni musertui viikko viikolta, kuukausi kuukaudelta, vuosi vuodelta kunnes olin pelkkä tyhjä kuori. Silti minussa oli elämän kipinä, halusin elää, halusin näyttää toisille että olen yhtä hyvä kuin muutkin, mutta en vain osannut. Käperryin omaan kuoreeni, minusta tuli entistä hiljaisempi.

Muistan kuinka yläasteelle siirtyminen oli ihan hirveä painajainen. Siihen aikaan mopotus oli vielä kova sana. Mene nyt kouluun sukkahousut päässä, kumpparit jalassa, ja joku nolo paita päällä. Nämä vaatteet päällä sitten suoritat kasi luokkalaisten suunnittelemia ratoja, joita käyt läpi toisten tuijottaessa. Jos mokaat niin saat varmasti kuulla siitä vähintäänkin seuraavan lukukauden ajan.

"sä istut kuin kana orrella", "onko sulla spermanentti!", "luuleks sä olevas joku skeittari, eilen olit ulkona rullalaudan kanssa. Vitun spede!", "Sä kävelet kuin porkkana perseessä!" Voitte ehkä kuvitella ettei nämä lauseet olleet kovin mieltä kohottavia. Samaan aikaan minulle naurettiin koulun käytävillä aina kun kuljin jonkun tietyn ihmislauman ohi. Muistan yhä edelleen sen tunteen kun opettaja kysyi minulta jonkun kysymyksen, kuinka luokka hiljeni täysin hiljaiseksi, kuulin kuinka osa oppilaista supatteli vastaukseni jälkeen ja sen naurun remakan. Toivon vain että minut olisi imaistu syvään maan rakoon enkä pääsisi sieltä enää koskaan pois.

On ihan hirveää ajatella, että joku saa kuulla joka ikinen koulupäivä herjaavia huutoja, kuulla kuinka hän on ruma, kuinka hän ei ole tervetullut kouluun, saati että häneen käydään käsiksi koulupäivän aikana. Se tuska, se kipu, se ahdistuneisuuden tunne on ihan hirveä.

Tämän kaiken lisäksi, jos saisi kokea oman perheen osalta lyttäämistä, perheen jonka pitäisi olla sinun tukenasi, auttaa sinua selviytymään elämän kaerikoista, alistuisi samaan kiusaamiseen kuin alhaisimmat koulukaverisi. Ei ihme jos maailma alkaa näyttää toivottomalta ja epäreilulta.

Luojan kiitos, vaikken uskovainen olekaan, oma perheeni oli aina kannustava ja tukeva. Vaikka mieleni teki joskus vain luovuttaa, tehdä se viimeinen teko ja päästä ikuiseen tiedottomuuden tilaan, en pystynyt. Tunsin liian suurta vastuuta omien vanhempien ja sisarusteni onnesta. En voinut enkä halunnut heidän joutuvan kärsimään siitä tunteesta, että vanhempien oma lapsi, sisarusten oma sisar veisi oman hengen itseltään. En halunnut aiheuttaa toisille sitä kärsimystä. Rakastin omaa perhettäni yli kaiken.

Koulukiusaaminen aiheutti myös sen etten uskaltanut pitkään aikaan kertoa mitä koin koulussa. Mitä kaikkea sain kokea joka ikinen päivä. Lopulta keräsin rohkeuden, muistan että kello oli jo reippaasti yli kaksitoista, kun menin äitini luokse ja itkin, itkin kuinka en halua mennä enää kouluun. En halua mennä sinne enää ikinä. En halua kokea enää sitä yksinäisyyttä. Tämän jälkeen äitini otti yhteyttä kouluun ja kävimme pitkän keskustelun rehtorin kanssa. Osa kiusaajistani pyysi anteeksi, mutta he olivat että "En mä niinku tajunnu et mä muka kiusasin sua. Siis niinku anteeks." Se ei tuntunut anteeksipyynnöltä. Tilanne rauhoittui vähäksi aikaa. Mutta kaikki palasi ennalleen. Yritin vain sinnitellä, kertoa itselleni että kohta tämä päättyy. Jaksa vielä vuosi. Sitten pääset koulusta pois".

Tällä kaikella on kuitenkin ollut pitkäkantoiset seuraukset. En koskaan tuntenut itseäni tervetulleeksi mihinkään porukkaan. Jos johonkin ajauduin, tunsin koko ajan olevani ylimääräinen ja vaivaksi kaikille muille. Vaikka tapasinkin nykyisen mieheni, ongelmat oman itsetuntoni kanssa jatkuivat todella pitkään. Olen saanut tehdä töitä todella monta vuotta, että olen päässyt tähän hetkeen, tähän päivään. Pitkän aikaan minulla oli myös tarve, että kaikki tykkäävät minusta. Tein asioita vaikka se kostautui minulle pidemmän päälle. Minun oli aina oltava saatavilla kun joku tarvitsi apua. Tosiasiassa minua vain käytettiin törkeästi hyväksi. Vielä melkein 30 ikävuoden aikana jouduin tekemään töitä, että sain kukistettua koulukiusaamisen jättämät haavat. En voi sanoa että olen vieläkään täysin parantunut, mutta olen tuhat kertaa paljon itsevarmempi kuin koskaan aikaisemmin.

Tämän vuoksi, haluan ehdottomasti antaa kaiken tukeni ja arvostukseni työlle koulukiusaamista vastaan! Koulukiusaaminen pitää ehdottomasti saada kitkettyä pois! Sen hallintaan on saatava järeämmät työkalut. Kouluihin pitää saada enemmän opintoja tunnekasvatuksesta ja koulujen pitää puuttua entistä tiukemmin kaikenlaiseen sortoon sekä epäkunnioittavaan käytökseen. Nykymaailmassa myös maahanmuutto on lisääntynyt, ja se tuskin tulee tyrehtymään. On meidän vastuulla myös saada heidät kotiutumaan tänne Suomeen. Heillä on yhtäläinen oikeus koulurauhaan, koskemattomuuteen sekä itsearvostukseen. He voivat tulla maasta, jossa heidän oikeuksiaan on sorrettu, heillä ei ole ollut oikeuksia puolustaa itseään, heillä voi olla täysin erilainen maailmankuva, mutta en missään nimessä pidä väkivaltaa oikeutettuna tuomaan rauhaa. Väkivalta lietsoo väkivaltaa. Väkivalta väkivaltaa kohtaan on kuin heittäisi bensaa liekkeihin. En myöskään sano että se on helppo tehtävä. Viileinkin tyyppi, hermonsa kasassa pitävä ihminen voi räjähtää kun tarpeeksi paljon heitetään sytykkeitä orastavaan liekkiin. Mutta meidän on tehtävä kaikkemme, jotta saisimme kitkettyä epäoikeudenmukaisuuden pois kouluistamme.

Rakkaudella Marika,

Vajilla Art